Sokerivalhe

Totesin, että ei minusta ole kirja-arvostelijaa. Laitan nyt kuitenkin tän vielä tänne, sitten taidan lopettaa täällä.
Kirja oli mielestäni aika hyvä ja yllättävä. Ehdin moneen kertaan syyllistää ehden toisensa perään ja lopputulos oli yllättävä. En osannut epäillä.
Kesti vaan hetken aikaa lukea, ennen kun sai kaikista henkilöistä selvää. 
Kannatti lukea ja suosittelen.

Kari Helene haluaisi kertoa poliisipäällikkö Martin Eggelle totuuden pikkuveljensä kuolemasta. Mutta päivää ennen heidän tapaamistaan Egge saa surmansa. Ainoastaan tapausta tutkiva Marian Dahle tietää, miten tärkeä Martin hänelle oli, kuin isä. Tuon salaisuuden takana on paitsi Marianin elämä ja uskollisuus esimiehelleen Cato Isaksenille, myös totuus Martinin kuolemasta. Spiraalin tavoin avautuva kirja noudattaa pohjoismaisen psykologisen dekkarin parhaita perinteitä. Unni Lindell on mestarillinen juonentekijä, joka lisäksi tietää, että mitä tarkemmin ihmisiä katsoo, sitä arvaamattomammiksi he muuttuvat.

Vain yksi elämä

Lisää kuvateksti

Kööpenhaminalaisetsivä Louise Rick kutsutaan pikkukaupungin poliisivoimien avuksi selvittämään maahanmuuttajatytön murhaa: Samra, 15, on löytynyt rantavedestä tapettuna. Samran lähipiiriä jututettaessa selviää, että Samra on tasapainoillut kahden maailman välissä: toisaalla tanskalaisten koulukavereiden elämäntapa, toisaalla jordanialaisen suvun käsitykset perheestä ja kunniasta...

Louise sai komennuksen avustamaan rikoksen ratkaisussa, koska hänellä oli kokemusta etnisistä rikoksista. Edellinen etnisen rikoksen uhri makasi epäonnistuneen murhayrityksen vuoksi sairaalasängyssä. Louisen mielestä hän ei ollut mikään asiantuntija etnisissä rikoksissa.

Louisen paras ystävätär Camilla on toimittaja. Myös hän jahtasi rikollisia samoissa rikoksissa Louisen kanssa. Camillan mielestä poliisit tutkivat rikosta väärästä näkökulmasta, kun pitivät tytön murhaa kunniamurhana ja etsivät rikollista tytön perheenjäsenistä.

Camilla onki tietoja murhatun tytön äidiltä  ja kirjoitti artikkeleita lehteensä. Loppuksi Camillasta tuli äidille tukija johon äiti luotti, edes vähän.

Camilla otti yhteen päätoimittajan kassa, kun tämä laittoin väärän ostikon uutiseen, joka kertoi tästä murhasta.Uutisoinin ansiosta heräsi paikkakunnalla rotuviha ja murhaa pidettiin selvänä kunniamurhana.Camilla todisti päätoimittajalle, että tämän kaltainen murha tapahtuu myös tanskalaisissa perheissä. Tosin itsemurhana.

 

Mielestäni kirjassa kuvataan hyvin, mitä muslimiperheesssä on  Perhe. Kaikesta epäoikeudesta huolimatta perhe pitää yhtä. Murhakin on vain yksi elämä, etenkin tytön tai naisen murha, sekin suojaa perhettä.

ITÄMAA

Leilan ja Samiran suomenruotsalainen äiti haluaisi kasvattaa tytöistä hartaita musliminaisia, joille Koraani on totuus ja itsensä koristelu kauhistus. Maahanmuuttajaisä on omassa uskossaan maallistunut, mutta tarkka tyttäriensä maineesta. Kaikilla muillakin kotilähiössä tuntuu olevan mielipide siitä, mihin tyttöjen tulisi elämässään pyrkiä. Yläasteikäinen Leila piiloutuu hupparinsa sisään, vaikka äiti tyrkyttää hijabia. Isosisko Samira rääväsuisine kavereineen on Leilan tuki ja turva. Samira haluaa jättää taakseen itäisen lähiön ja vanhempien arvot, mutta harva on valmis hyväksymään hänen etenemisensä elämässä. Kun Samira tutustuu skinijengin jäseneen Piteriin, ilmassa on alusta asti räjähdysherkkä lataus. Sitten Samiralle tapahtuu jotakin kauheaa, ja Leila jää odotusten, paheksunnan ja huhupuheiden ristituleen yksin.
Teksti on taas kirjan kannesta.

Enpä ole pitkään aikaan jättänyt kirjaa kesken, mutta nyt luovutin puolenvälin jälkeen.
Onhan siinä kuvattu hyvin niitä naisia, jotka ovat enemmän muslimia, kun muslimit itse.
Kirja oli jotenkin niin sekava, tai mä olen tyhmä . En vaan saanut siitä minkään laista otetta.
Siinä kohtaa, kun lopetin lukemisen, niin asiat alko pyörimään immenkalvon ympärillä. Siinähän se toki tuppaa pyörimään miesmaailmassa, mutta niin myös musliminaisten.

Et kuitenkaan usko

Näyttelijä Ville Haapasalo on meillä tunnettu televisiosarjoistaan, joissa hän kiertää Venäjää ristiin rastiin. Suomessa hän on toki suosittu, mutta sitä ei voi verrata Haapasalon jättimäiseen suosioon Venäjällä. Arvostettu Forbes-talouslehti on rankannut Haapasalon Venäjän "kolmanneksi arvokkaimmaksi kasvoksi". Villen uskomattomat seikkailut Venäjällä alkoivat siitä, kun täysin kieltä taitamaton nuorukainen aloitti ensimmäisenä ulkomaalaisena opinnot Leningradin teatteriakatemiassa vuonna 1991.
Opiskeluvuosina Neuvostoliitto kaatui, ja Haapasalo sai kantapään kautta kokea, millaista oli nähdä nälkää ja tulla kerta toisensa jälkeen ryöstetyksi. Onni kuitenkin kääntyi, kun hänet valittiin näyttelemään elokuvaan Metsästyksen kansallisia erikoisuuksia, josta tuli Venäjän kaikkien aikojen suosituin komedia.
Nyttemmin Ville on paitsi kansan myös Venäjän valtaapitävien suosikki. Kauko Röyhkä on kirjannut muistiin Villen uskomattomat vaiheet Venäjän jälleensyntymisen vuosina. Tarina on hulvattoman hauska ja rankka eikä aina kovin kaukana paroni von Münchhausenin muisteloista. Juha Metson valokuvat rakentavat tarinalle toisen ulottuvuuden, jossa näkyvät itänaapurin kurjuus ja korskeus.

No joo, mitähän tästä nyt sanoisi. Tulipa luettua päivässä. Oli kun ois jotain lehteä lukenut.
Kovastihan tätä on kehuttu, mutta mua ei nyt kyllä mitenkään sykäyttänyt. Odotin paljon enemmän. Olen tykännyt katsella noita TV juttuja. Aineksia ois ollut vaikka mihin, jos nuo kaikki jutut on edes osin totta.Tuossa kannen tekstissä sanotaan, että on hulvattoman hauska. Yhtään ei kyllä mun nauruhermoon osunut. Rankkaa elämää varmasti ja rankkaelämä vaatii rankat huvit.

Poltetut varjot

 Kamila Shamsei: Potetut varjot.

Nuori Hiroko Tanaka menettää rakkaansa yhdessä häikäisevässä valonvälähdyksessä. Hänelle jää Nagasakin atomipommin jäljiltä vain linnunmuotoiset arvet selkään. Hiroko lähtee Delhiin etsimään uutta alkua kuolleen kihlattunsa Konradin yläluokkaisen perheen luota. Hän löytää yllättävän sielunkumppanin, perheen Sajjad-nimisen palvelijan. Juuri kun pariskunta on asettumassa aloilleen, Intia alkaa natista liitoksistaan. Hirokon ja hänen uuden perheensä vaiherikas matka halki toisiinsa törmäävien kulttuurien, uskontojen ja ideologioiden on vasta alussa. Kuusi vuosikymmentä ja kolme mannerta kattava Poltetut varjot on vangitseva lukuromaani kahden perheen vaiheista levottomasti liikehtivässä maailmassa, jossa pyrkimys onneen ja rakkauteen johtaa usein arvaamattomiin seurauksiin.




Minä vaelsivat laakson halki - siellä oli sulaneiden kallioiden päällä oudosti vääntyneitä puunrunkoja, jostain syystä se jäi minulle kaikkein eniten mieleen - ja etsin Konradin varjoa. Minä löysin sen.ainakin löysin jotakin, jonka uskoin Konradin varjoksi.yhdessä kivessä. Se oli laiha varjo.

 Kirja kuvaa kauniisti Hirokon tarinaa, johon kytkeytyy Konradin perhe. Kodrad seuraa Hirokoa tavalla, tai toisella koko matkan. Samoin pommin jättämät arvet, josta ei puhuta. Ainoastaan Sajjad on ne nähnyt. Hirokon ja Sajjadin rakkaus on kaunista ja toisensa hyväksymistä ja kunnioitusta. Toisaaltaan Sajjad pelkää, että Hiroko ei hyväksyisi häntä, ellei toimisi , niin kun kuvittee Hirokon toivovan. Se ei kuitenkaan häritsi sitä rakkauden tunnetta, minkä aistii kirjasta.
 Hirokolla on taito nähdä elämän valoisat puolet ja sopeutua erilaisiin kulttuureihin.
Tässäkin kirjassa tulee julki se ihmisten raadollisuus. Et voi olla hyvä ihminen, jos kuulut väärään yhteiskuntaluokkaan, tai uskontooon.
 Toisaaltaan kun porukka lisääntyy, niin tarina muuttuu ehkä liian tavanomaiseksi.

 En kyllä voi moittia kirjaa. Hyvin jaksoin lukea sen kokonaan ilman kyllästymistä.

MEMETYKSEN PERINTÖ

Tuota Elegian kirjablogia seuratessa tuli mieleen, että erottaisin lukemani kirjat ihan omaan blogiin.
Tällä kirjalla aloitetaan. En osaa mitenkään hienosti analysoida, mutta kerron omalla tavallani mielipiteen lukemistani.

Himalajalla, Kanchenjungavuoren juurella, katkeroitunut tuomari viettää eläkepäiviään ainoana seuranaan kokki ja irlanninsetteri Mutt. Hänen yksinäinen elämänsä järkkyy, kun ovelle saapuu nuori Sai, orvoksi jäänyt tyttärentytär, jota hän ei ole koskaan nähnyt. 

Kokin poika Biju taas etsii onneaan New Yorkissa. Laittomana siirtolaisena hän kulkee kurjasta ravintolapestistä toiseen, mutta isän haaveissa elää loistava tulevaisuus.


Sitten Nepalin kansallismieliset nousevat kapinaan, ja elämä Himalajalla syöksyy kaaokseen.

Jo heti alkumetreillä kirjan kielikuva oli mukaansatempaava. Tunsin olevani sankassa sumussa, joka kietoi ympärilleen kaiken. 
Haistoin miten jatkuva kosteus sai vanhan talon haisemaan juuri sille vanhalle ja märälle.

Kirja kertoo keihtovasti ihmeisten erilaisuudesta, itsetunnosta ja sen puutteesta. Toiset pitävät itseään paljonkin parempan syntyperänsä vuoksi. Huono omatunto johtaa tunteettomuuteen ja sitä myötä  pahoipitelyyn.
 
Ei ole helppoa elämä Bijulla Amerikassa, missä kultaa ei vuollakaan ihan tuosta vaan, vaan elämä kulkee toisten nurkissa. Ainaisessa pelossa kiinni jäämisestä, kun on laittomasti tullut maahan.



Hieno kirja, mukaansa tempaava ja ajatuksia herättävä, siitä miten oma elämä on mutkatonta.